Terapeuttinen kieli, mindfulness, rajaamisen, priorisoinnin ja itsesäätelyn taidot. On suorastaan hämmentävää, jos nykyaikainen itsestään huolehtiva työntekijä ei ole opiskellut hieman jotain näistä taidoista, jotta pää pysyisi pinnalla työssä. Ja muutoinkin elämässä.
Terapeuttinen valta on siis sitä, että rakenteista johtuvien ongelmien ratkaisu nähdään olevan yksilön vastuulla. Mutta miten se liittyy työnohjaukseen? Pohdin aihetta opintojeni lopputyössä.
Aloitan tarinoinnin yhden lempihenkilöni Brené Brownin podcastista. Podcastissaan nimittäin tämä yhdysvaltalainen sosiaalityöntekijä ja tutkija haastattelee psykologian professori Laurie Santosia, jonka opintokokonaisuus koskien hyvän elämän taitoja on osoittautunut Yalen collegen suosituimmaksi kurssiksi 300 vuoteen (Dare to lead with Brené Brown. Brené with Dr. Laurie Santos on Creating Meaningful Connection at work 2021). Menestymisen ja suorittamisen paineet ovat koventuneet ja vastapainoksi opiskellaan itsehallinnan keinoja onnellisemman elämän saavuttamiseksi.
Myös Suomeen on rantautunut Amerikasta tuttu malli. Kasvatustieteiden professori Kristiina Brunila puhui taannoin Ylen Havaintoja ihmisestä -ohjelmassa siitä, kuinka terapeuttisen vallan vinkkelistä yhteiskunnalliset haasteet valuvat yksilön ratkaistaviksi. (Havaintoja ihmisestä 2021). Terapeuttisella vallalla on nähdäkseni monia puolia. Toisaalta terapeuttisen vallan käyttö saattaa voimaannuttaa, toisaalta lamauttaa.
Hypätään vielä hieman syvemmälle Brunilan toimittaman kirjan antiin. Emma Lamberg toteaa Terapeuttinen valta -kirjan artikkelissaan Nuoret naiset sopeutuvina työntekijöinä: ”...terapeuttisesta eetoksesta on tullut työelämässä moraalisesti pakottava kehys, joka kutsuu yksilöitä ottamaan vastuun hyvinvoinnistaan, jaksamisestaan ja itsensä toteuttamisesta.” (Brunila ym. 2021, 220).
Myös Sanna Vehviläinen on kiinnittänyt ilmiöön huomiota kirjassaan Ohjaustyön opas. Hän ei puhu terapeuttisen vallan termeillä, mutta korostaa toimijuuden merkitystä osana ohjausta. Toimijuus tarkoittaa sitä, että henkilö (tässä tapauksessa ohjattava) hahmottaa ohjauksen ydinprosessin, haluaa tehdä siihen liittyviä valintoja ja kantaa niistä vastuun. Silloin, kun toimijuus oletetaan olevan saumaton osa nykyaikaista ohjauksen kulttuuria (tässä kontekstissa työnohjausta), on sen taustalla yhteiskunnallinen oletus siitä, että yksilön velvollisuus on toimia itseohjautuvasti elämässä ja ympäröivissä instituutioissa (Vehviläinen 2014, 21-23). Ja mikäpäs siinä.
Terapeuttisen vallan perusedellytys - eli se, että ihminen ottaa vastuuta rakenteellisista pulmista - ei kuitenkaan toteudu, jos ohjattava ei ole valmis olemaan tilanteessa toimija. Tähän Brunila ja Vehviläinen kiinnittävät huomiota teoksissaan. (Vehviläinen 2014, Brunila ym. 2021). Myös työelämässä on tilanteita, jolloin työnohjaajan ei liene viisasta edes lähestyä asiakkaan tilannetta suoraan vastuuttamalla häntä itseään siitä. Tilanne voi nimittäin olla sen kaltainen, että ongelman juurisyyt on syvällä rakenteissa eikä yhden yksilön natsat riitä niitä ratkomaan. Mikä siis avuksi?
Tästä kaikesta voisi esimerkiksi tulla ajatelleeksi jotenkin saman suuntaisesti kuin journalisti Laura Hallanmaa kolumnissaan: "Työuupumus löytyy yhä useamman työikäisen ansioluettelosta. Hoitokeinoksi tarjotaan itsen kuuntelua ja sitä, että opetellaan sanomaan ei. Onko muka niin, että on pelkästään työntekijän oma vika, jos ei tunne rajojaan?” (Hallanmaa 2022)
Olen itsekin elänyt näiden ilmiöiden paineisessa ristivedossa ja tiedän miltä tuntuu kantaa vastuuta sellaisista asioista, joille ei oikein kuitenkaan voi mitään. Sen vuoksi ilmiö kiinnostaa ja päädyin omassa pienessä lopputyössäni katsomaan terapeuttista valtaa suhteessa kolmeen työnohjauksessa käytettyyn menetelmään. Valitsemani menetelmät ovat uudelleenmäärittely, vaikuttamisen kehä ja työyhteisökartta.
Kysyin:
Mitä työnohjaajan tulisi tiedostaa omasta roolistaan terapeuttisen vallan käyttäjänä?
Terapeuttinen valta on kuin kaksiteräinen miekka. Se saattaa kääntyä itseä vastaan ja ruokkia uhriutuvaa asennetta suhteessa ongelmiin: “Vika on rakenteissa enkä voi itse vaikuttaa niihin ollenkaan.” Toisaalta rakenteellisista epäkohdista huolimatta on paljon toimijuutta, jota on mahdollista vahvistaa.
Uudelleenmäärittely voi olla melko kepeää sanoilla leikittelyä. Esimerkiksi:
Epärehellinen - Normeja soveltava
Harkitsematon - spontaani
Kitsas - taloudellinen
On tilanteita, joissa sanojen uudelleenmäärittely saattaa tuntua lähinnä huonolta vitsiltä. Toisaalta on olemassa myös uudeleenmäärittelyn syvä pää, josta esimerkkinä trauman jälkeinen kasvu.
Neliosainen työyhteisökartta on tällä hetkellä ihan suosikki työkaluni, jonka avulla voi selkeästi jaotella mitkä asiat kuuluvat rakenteiden tontille ja mitkä taas sellaisiin osa-alueisiin, joihin on aidosti mahdollista vaikuttaa (kuten oma osa vuorovaikutuksesta, itsensä johtaminen, perustehtävän tekeminen). Mitkä taas liittyvät johtajuuteen ja mitkä ammatillisen vuorovaikutuksen ja tunnelmien maastoon.
Vaikuttamisen kehä on myös oivallinen työkalu, joka auttaa tsuumaamaan mihin voi vaikuttaa ja mihin taas ei. Sen avulla voi tarkastella mihin kannattaa energiaansa suunnata.
Aihe terapeuttisesta vallasta on mielestäni varsin ajankohtainen ja sitä voisi varmasti tarkastella paljon laajemminkin erilaisissa tutkimusasetelmissa. Itse koen, että on tärkeää tuoda esiin myös terapeuttisen vallan mahdollisuudet, ei pelkästään uhkia. Joskus on ihan oikein katsoa niitä asioita, joihin on mahdollista vaikuttaa - oli se sitten vaikka vain oma hengitys tai asenne. Se lisää toimijuuden tunnetta, kunhan ei kuvittele, että juurisyy katoaa samalla lääkkeellä.
Työnohjaaja voi työssään käyttää terapeuttista valtaa ja olisi tärkeää tiedostaa ilmiö, jotta valtaa ei tulisi käyttäneeksi haitallisella tavalla.
Lopputyössä käytetyt lähteet:
.
Brené with Dr. Laurie Santos on Creating Meaningful Connection at Work. Dare to Lead with Brené Brown. Podcast. Julkaistu 29.11.2021. Creating Meaningful Connection at Work - Brené Brown (brenebrown.com). Viitattu 30.4.2022.
Ohjaustyön opas. Yhteistyössä kohti toimijuutta. 2014. Vehviläinen, S. Gaudeamus.
Terapeuttinen valta. Onnellisuuden ja hyvinvoinnin jännitteitä 2000-luvun Suomessa. 2021. Toim. Brunila, K. ym. Vastapaino. Tampere.
Terapeuttisen vallan pelinappulat. Havaintoja ihmisestä. Radio-ohjelma julkaistu 1.11.2021. YLE areena. Terapeuttisen vallan pelinappulat | Audio Areena (yle.fi). Viitattu 30.4.2022.
Työyhteisön työnohjaus. 2019. Toim. Kärkkäinen M-L ym. T:mi Maj-Lis Kärkkäinen 2. uudistettu painos
YLE. 18.4.2022. Laura Hallanmaa kolumni: Olemme jatkuvasti henkisen kuormituksen riivaamia, koska työelämä ei tunne enää työntekijän rajoja. Yle.fi/uutiset/3-12401452. Viitattu 30.4.2022.
Valokuva: Sannamari Ratilainen
Comments