Vuoden luontokuva -gaalassa kuunnellessani palkittujen kuvaajien puheenvuoroja huomioni herätti muuan erikoinen seikka.
Vedenalaisia valokuvia ympäri maailmaa napsinut ja varsin arvostettu norjalainen kuvaaja Aleksander Nordahl kuvaa nykyisin mieluiten kotinsa lähellä olevassa järvessä.
Pohjanmaalta Japaniinkin asti lennätetty, palkittu luontokuvaaja Taru Rantala puolestaan kertoi kuvaavansa miltei kaikki kuvat omalla kotipihallaan.
Lueskelin dosentti Juha T. Hakalan uusimman teoksen Suoritusyhteiskunta. Kirjassa Hakala kyseenalaistaa mukavuusalueelta poistumisen. Hän ei suosittele sitä, jollei ole ihan pakko. Kuulemma huippujalkapalloilija Messikin operoi pääasiassa omalla mukavuusalueellaan pelikentällä. Kehitystä tapahtuu mukavuusalueen reunamilla.
Kotipihallaan tai läheisissä vesistöissä maailmaa tutkivat luontokuvaajat ovat oikeastaan ihan yhtä hyvässä paikassa kuin missä tahansa muuallakin. Luonto on joka paikassa yhtä arvokas ja kiinnostava.
Eräs tuttuni tatuoi kerran ranteeseensa punaisen pisteen. Sellaisen, mikä myös opastauluissa usein on. "Olet tässä". Hakala puhuu kirjassaan myös pahoinvoinnista, joka on useiden tutkimusten mukaan näyttänyt lisääntyvän viime vuosina. Jotkut arvelevat sosiaalisen median vaikuttavan pahoinvoinnin lisääntymiseen. Asia lienee monimutkainen.
Mutta minusta on rohkaisevaa, että nämä maailmanluokan kuvaajat kannustavat tarkkailemaan maailmaa siitä käsin missä on. Ehkä se lisää mielenrauhaa.
Oma näyttelyyn mukaan päässyt kuvani on otettu Fiskarissa. Not in my back yard...
Comments